maanantai 17. elokuuta 2015

Tie päättyy, kiitos lukijoille!

Kuten olette ehkä huomanneet, blogin kirjoittelu ei ole kauheasti enää viime aikoina kiinnostanut. Pahoittelut siitä. Osin se johtuu siitä, että sisustaminen on jäänyt vähemmälle kodin ollessa nyt valmis, sekä siitä että tapahtumia, menoja ynnä muita on sen verran harvakseltaan. Tavallisesta arkielämästä en halua tänne kirjoitella, koska ketä se kiinnostaa? Menin töihin-tulin töistä-kävin kaupassa-tein ruokaa-menin nukkumaan. Tapahtumarikasta, eikö vaan?


Elämäntaparemontti edistyy hitaasti, mutta varmasti. Vuodessa paino tippui 15 kg, välillä laskien ja noustenkin. Kesä meni syömisten suhteen huonosti, mutta viime viikolla palasin ruotuun ja olen taas kuukauden Nutrilett-dieetillä.


Valokuvaus on edelleen rakas harrastus, ja jatkan valokuvausseurassa joka viikkoisilla luennoilla käyntiä.


Koska blogi on kovasti hiljentynyt, sen tie päättyy tähän. Jatkossa kuviani voi seurata vanhassa tutussa makablogissani osoitteessa http://project4ever.blogspot.fi/ sekä Instagramissa @sofiahaaveilee.

Kiitos kaikille lukijoille tästä matkasta!
Se alkoi parista muuttolaatikosta, ja päättyi onnelliseen kotiin <3


maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tammerfest, sä jäät muistoihin

Heinäkuun (ja koko kesän) yhdeksi kohokohdaksi jää varmasti mieleeni Tammerfest. Ei pelkästään huippuesiintyjät, vaan ylipäätään koko festareiden tunnelma. Olin niin onnellinen, ja mikäs siinä hymyillessä, kun lomakin vihdoin koitti.


Festareille yritin tavoitella hieman kukkahippi-lookkia, mutta oikeasti halusin vain tekosyyn käyttää ihanaa rantatunikaa, joka ei jostain syystä ole päässyt rannalle kertaakaan tänä kesänä.


Festarikeli oli perinteisesi ensimmäisenä päivänä aivan kamala. Jenni Vartiaisen keikka meni pitkälti kaljateltan lipan alla värjötellessä. Onneksi toinen festaripäivä oli jo ihanan aurinkoinen!




Esiintyjistä kaikista eniten odotin teinivuosieni nostalgiapläjäystä Don Huonojen merkeissä, enkä joutunut pettymään! "Hyvää yötä ja huomentaaa, ehdit myöhemmin nukkua..."


Muutkin esiintyjät olivat mahtavia, mutta kaikista sykähdyttävin oli Haloo Helsingin show! Olimme melko eturivissä, ja liekkien kuumuus yllätti aaltoillen jopa yleisöön. Mahtoi esiintyjille tulla kuuma!


Valitettavasti Haloo Helsingin showsta on vain surkeita kännykkäkuvia, mutta ehdin kuvailla kameran akun tyhjäksi muiden keikkojen aikana. Pakko sanoa vielä Yön jäsenistä, että miehet on esiintynyt jo yli 30 vuotta, ja se näkyy. Mikään muu bändi ei saanut yleisöään mylvimään niin lujaa kuin suomirockin konkarit. Siinä on omistautumista!







Tammerfest on tänä kesänä mun ainoat festarit. Voisin ottaa tavoitteeksi käydä jossain joka kesä, sillä niin hyvät muistot jäi näistäkin parista päivästä. Ennen tätä kesää olen käynyt festareilla (provinssirockissa) vuonna 2006. Uskomatonta, miten aika menee niin nopeasti.
Oletteko te lukijat käyneet festareilla tänä kesänä?

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Kesäkuu Insta-kuvina

Kesäkuu on jo melkein ohi, joten tässä on tiivistetty kuvasaalis kesäkuun fiiliksistä Instagram-tililtäni. Vaikka säät eivät suosineet, yritin nauttia ulkona olemisesta sekä luonnosta mahdollisuuksien mukaan.




Välillä sääukko ei tehnyt siitä kovin helppoa, ja kaukokaipuu voimistui entisestään. Niinpä kävin tyhjentämässä kirjaston matkailu-osaston, ja annoin mielikuvituksen juosta vapaana. Sadepäivät olen siis fiilistellyt ja suunnitellut tulevia reissuja, ja niitähän on riittänyt. Lopulta pelkkä haaveilu ei riittänyt, ja olenkin hankkinut jo melkoisen garderoobin ensi talven rantalomaa varten. Perustelen tätä itselleni sillä, että kesä- ja rantavaatteet täytyy ostaa jo nyt, koska eihän niitä talvella mistään saa. Eipä.




Koska en ole rantakunnossa, ja kuvittelen kovasti talvella olevani (ostin jopa kaksi kokoa pienemmät bikinit, ehehee...) täytyy sen eteen tehdäkin jotain. Elämäntaparemontti, tai laihis, jatkuu siis hitaaseen tasaiseen tahtiin. Välillä täytyy kuitenkin herkutellakin, kuten tänään sunnuntaibrunssilla. Yritän olla ottamatta tätä tavaksi.


Terveellistä ruokavaliota on haitannut myös lievä stressi, jonka vuoksi välillä on täytynyt turvautua vitutussiideriin, -karkkeihin, ja nyt viimeisimmän ahdistuspuuskan aikana sorruin myös kokeilemaan "rauhoittavaa ja stressiäpoistavaa" Zen-värityskirjaa. Alkuun väritin niin raivolla, että kynän terät murtuivat. Nyt ne ei murru enää, tarkoittaako se että olen enemmän Zen? Onneksi kolmen viikon kesäloma lähestyy.


Eräänä viikonloppuna lähdettiin mökille rentoutumaan. Arvatkaa satoiko? Lämpötila pysyi sitkeästi 10 asteen tuntumassa. Talviturkki tuli kuitenkin kiukulla ja hampaita purren heitettyä. Järven lämpötila oli verrattavissa avantoon, tai siltä se ainakin tuntui.


Onneksi nyt kesäkin kai ymmärsi, että kuuluisi olla lämmintä ja aurinkoista. Tampere pääsee kesäsäällä oikeuksiinsa. Ihana Tampere.






Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Heinäkuu, olethan pidempi ja vielä vähälumisempi?


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kuulumisia

Kesä menee menojaan, mutta missä on kesäsää?! Synkeästä säästä huolimatta päätin ottaa kesästä mahdollisimman paljon irti. Viime kesää muistellessa en nimittäin oikeasti muista juuri mitään, muuta kun että olin suurimman osan ajasta töissä. Tänä kesänä mulla on ihkaoikeasti 3 viikkoa kesälomaa, mutta päätin silti varmuuden vuoksi tehdä muistilistan itselleni kaikista niistä asioista, jotka haluan tehdä kesän aikana. Ettei tule taas syksyllä todettua että kesä meni, mutta en tehnyt juuri mitään ihmeellistä.


Kuten näkyy, muutamia asioita olen saanut listasta jo ruksittua, mutta uusia tulee tiuhalla tahdilla mieleen. Kuten missä on "käy festareilla!" ? Tammerfestin liput siis varattu. Ja tuo alimmainen, "ota valokuvia kaikista ylläolevista" on kyllä jäänyt aivan huomioimatta. Ei ole kuvan kuvaa vielä otettu. Sen sijaan kuvailin menneellä viikolla tuttuun tapaan taas kaikenmaailman sorsia ja vesirottia. Ryhtiliikkeen paikka selvästi.








Juhannuksen olen, ylläri ylläri, töissä. Oikein hauskaa juhannusta siis kaikille!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Alpakat ja Aulangon kansallismaisema

Tänään ohjelmassa oli pienimuotoinen luontoretki Hämeenlinnan ja Hattulan maisemiin, ja kyllä taas tämä reissu muistutti että kotimaata voisi tutkia enemmänkin eikä aina suunnata ulkomaille maisemien ja seikkailujen perässä. Suomessakin on niin paljon hienoja paikkoja joissa ei ole vielä tullut käytyä!

Aulangon luonnonsuojelualueella on pitkä historia, mutta alueesta suositun tekee upeat maisemat Aulangon huipulta. Näkymä on saanut kansallismaiseman roolin, ja alueen kerrotaan inspiroineen Jean Sibeliusta ja Eino Leinoa teoksissaan. 




Aulangon huipulla sijaitsevasta näkötornista olisi ollut vielä hulppeammat näkymät, mutta tyydyin ihailemaan maisemaa näköalakielekkeeltä tornin alapuolelta. Aulangolle pääsee autolla, jolloin kävelymatkaksi jää vain lyhyt ylämäki, tai toiselta puolelta pitkiä kivirappusia kävellen.

Näkymät huipulta eivät ole toki Aulangon ainoa ihastuttavuus. Aulangon luonnonsuojelualueella kulkee pieniä metsäpolkuja ristiin rastiin, ja siellä viihtyvät monet lajit niin kasvillisuudesta kuin eläinkunnastakin. Alas ajaessamme pysähdyimme pienen järven rantaan, jossa oli pari perhettä piknikillä. Hyvä paikka olikin, sillä järvessä uiskenteli joutsenpariskunta, jotka selvästi yrittivät kärkkyä piknikkiläisten eväitä.


Hattulassa siirryimme eläinlajikkeiden ihailussa hieman eksoottisempaan. Pääsimme tutustumaan maatilalle, jossa pienimuotoisesti kasvatetaan laamoja ja alpakoita. Minulla oli hieman ennakkoluuloja etenkin laamoja kohtaan (nehän on vihaisia ja sylkee!) mutta en olisi voinut olla enemmän väärässä. Pääsimme vapaasti liikkumaan samassa aitauksessa eläinten kanssa, ja ne tulivat tervehtimään meitä uteliaasti. Huomattuaan kaiketi, ettei meillä ole mitään herkkuja tarjota, eläimet siirtyivät omiin touhuihinsa laiduntamaan.



Alpakoiden (ehkä laamojenkin?) villaa käytetään käsitöihin, ja osa niistä olikin juuri keritty talvivillastaan. Alpakoiden paksu villa tuntuu ihanan pehmeälle, ja varmasti lämmittää hyvin eläintä talven pakkasilla. Tämä yksi maassa makoileva alpakka ei saanut tarpeekseen rapsutteluista, vaan kallisti päätään puolelta toiselle ikään kuin näyttäen mistä halusi rapsutettavan.





Päivän opetus minulle oli se, että uuden ja hienon näkemiseen ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ehkäpä voisin keskittyä kotimaan matkailuun kesälomalla?